Miten vanhemman runsas somen käyttö vaikuttaa lapseen?
Saavun 3-vuotiaan poikani kanssa tuttuun leikkipuistoon. Poika juoksee heti potkuauton luokse, ja aloittaa leikin. Itse istun penkille, ja ajattelematta sen kummemmin, kaivan puhelimen taskustani. Sitten kuitenkin, vilkaisen ympärilleni. Puistossa on muitakin vanhempi-lapsi-pareja. Tuolla isä antaa vauhtia keinussa istuvalle taaperolle. Isän katse on kohdistunut toisessa kädessä olevaan puhelimeen. Hiekkalaatikolla äiti ja vaaleanpunapipoinen lapsi rakentavat hiekkakakkuja oikein liukuhihnalla. Äidillä on toisessa kädessään puhelin, toisessa hiekkalapio. Koripallokentällä poikajoukolla on äänekäs futispeli menossa. Kaksi vanhempaa seisoo kentän laidalla, toinen selittää toiselle jotain, mitä en kuule. Toisen aikuisen katse on puhelimessa. Pian toinenkin kentän laidan aikuisista kaivaa puhelimensa esiin. Laitan oman puhelimeni äänettömälle ja takaisin taskuun, ja menen leikkimään poikani kanssa. Päätän, että seuraavan kerran katson puhelintani vasta kotona.
Sähköisen median ja älylaitteiden käyttömäärät ovat kasvaneet hurjasti viime vuosina. Yhä suurempi osa ihmisistä on kokoajan online. TNS Atlas Intermedia -tutkimuksen mukaan lapsiperheellinen 25-54-vuotias mies viettää medioiden parissa keskimäärin 7 tuntia ja 40 minuuttia vuorokaudessa, ja samassa elämäntilanteessa elävä vastaavan ikäinen nainen vajaat 6 tuntia. Tutkimus on vuodelta 2015, ja jo tällöin erityisesti sähköisen median ja sosiaalisen median käyttö oli huimassa nousussa. Dentsu Aegis Networkin tekemän tuoreen kuluttajatutkimuksen mukaan suomalaisten sosiaaliseen mediaan käyttämä aika on kasvanut kahdessa vuodessa 52 prosenttia. Tutkimuksen mukaan mobiilin parissa vietetty aika on kasvanut kahden vuoden aikana 87 prosenttia. Dentsun Director of Social & PR Heli Ruotsalainen toteaakin tutkimuksen pohjalta, että sosiaalinen media ei ole enää mikään erillinen asia ihmisten elämässä, vaan mukana koko ajan ja osa arkea.
Onko älylaite haaste kiintymyssuhteelle?
Älylaitteet ovat kiinteä osa tämän ajan arkea, työtä, perhe- ja sosiaalista elämää. Kovin paljoa ei kuitenkaan vielä tutkittu sitä, miten vanhempien älylaitteiden ja vaikkapa sosiaalisen median käyttö vaikuttaa vanhemmuuteen sekä lapsen kasvuun ja kehitykseen. Jotain kuitenkin jo tiedetään. Tutkimusten mukaan matkapuhelimen käyttö arkisissa vuorovaikutustilanteissa haastaa perinteisiä vuorovaikutuksen rakenteita, ja tuo tilanteeseen ajoittain epäselvyyttä ja hankaluutta. Vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus on lapsen kehityksen kannalta ratkaisevaa, joten kaikkialla läsnä olevien medialaitteiden vuorovaikutukselle asettamat haasteet ovat yksi tämän ajan suurista kysymyksistä vanhemmuudessa ja lapsen kasvatuksessa sekä kehityksessä.
Kiintymyssuhdeteorian mukaan vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa lapsi muodostaa käsityksen siitä, onko hän avun ja huomion arvoinen, ja voiko hän hädän hetkellä odottaa apua. Jos lapsi ihan pienestä asti kilpailee vanhemman huomiosta älylaitteen kanssa, voidaan syystä pohtia, voisiko tämä vaarantaa turvallisen kiintymyssuhteen syntymisen? Lapsen tulee saada kokea kuuluvansa ja olevansa haluttu jäsen perheyhteisössä. Yhteenkuuluvuuden tunne syntyy yhdessäolosta, nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta, ja vanhemman vastaamisesta lapsen aloitteisiin. Pienen lapsen persoonallisuus ja identiteetti kehittyvät vuorovaikutuksessa, etenkin vanhempien kanssa. Vanhempien reaktioista, puheista, eleistä ja ilmeistä lapsi peilaa itseään ja muodostaa käsitystä omasta minästään.
Pystytkö irroittautumaan puhelimen ääreltä?
Vanhemman sensitiivisyys lapsen tarpeille ja aloitteille vähenee älylaitetta käytettäessä voimakkaasti. Media lapsiperheessä -kirjassa tutkijat puhuvat “tahmeasta matkapuhelimesta”, mikä kuvastaa lapsen näkökulmasta vanhemman suhdetta puhelimeensa tilanteissa, joissa lapsi kaipaa vanhempansa huomiota ja kutsuu vuorovaikutukseen. Lapsi joutuu tyypillisesti useamman kerran kutsumaan äitiä tai isää, korottamaan ääntään tai muuttamaan äänensävyään, ennen kuin vanhempi havahtuu ja saa irroitettua katseensa ja huomionsa puhelimesta lapseen. Vanhemman huomio myös usein melko nopeasti palautuu kesken jääneeseen viestiin. Tahmasta on vaikea irroittautua!
Lastenpsykiatri Janna Rantala pohtiikin tätä teemaa Ilta-Sanomien haastattelussa 3.5.2015 kysyen, “onko meillä pian yhä enemmän lapsia, jotka reagoivat todella voimakkaasti huomiota hakiessaan? Tai lapsia, jotka vetäytyvät, koska eivät saa huomiota.” Lapsen vetäytyminen vuorovaikutuksesta ja huomionhakuyritysten loppuminen onkin kiintymyssuhteen kannalta vielä huolestuttavampi merkki, kuin voimallinen huomionhaku. “Onko lapsi jo oppinut, että ei kannata, koska huomiota ei kuitenkaan tipu?” Rantala pohtii.
Omistatko sinä tahmean puhelimen? Tai oletko siitä tietoinen?
Voit alkaa kiinnittää huomiota siihen, joutuuko lapsesi useamman kerran kutsumaan sinua, ennen kuin reagoit lapsen aloitteeseen. Meneekö sinulta usein ohi hetkiä, joissa olisit halunnut olla läsnä? Näissä tilanteissa lapsi joutuu kilpailemaan huomiostasi älylaitteen kanssa: kumpi onkaan äidille tai isälle tärkeämpi, minä vai tuo puhelin?
Älylaite kielen kehityksen häiritsijänä
Myös lapsen kielen ja puheen kehitys on sidoksissa vuorovaikutukseen vanhempien tai huoltajien kanssa. Media lapsiperheessä -kirjassa siteerataan erään tutkijan lähes runollista kuvausta: “perhe on kielen kehto, alkuperäinen keskustelun tyyssija ja muissa konteksteissa esiintyvän puheen mittapuu”. Lapset tarvitsevat kieltä opetellessaan monipuolista mallia kielen käytöstä. Jos illat kuluvat pitkälti niin, että jokainen perheenjäsen on syventynyt omaan älylaitteeseensa, jää keskustelu vähiin.
Yle uutiset 6.10.2015 kirjoittaa, kuinka puhumattomat lapset ovatkin kasvattaneet puheterapeuttien asiakaskuntaa ympäri Suomen. Yhä useampi kolmevuotias osaa puhua vain muutaman yksittäisen sanan. Puheterapeutit pitävät yhtenä syynä ilmiöön vanhempien ja lasten välisen kielellisen vuorovaikutuksen vähentymistä muun muassa vanhemman sosiaalisessa mediassa vietetyn ajan vuoksi, jolloin kielen ja puheen oppimisen tilanteet jäävät vähemmälle.
Käytätkö liikaa älylaitteita?
Kun puhutaan vanhemman sähköisen median ja älylaitteiden käytön vaikutuksesta lapseen, hyvin usea vanhempi hermostuu tai ahdistuu. Taustalla vaikuttanee syyllisyyden tunne. Hyvään vanhemmuuteen kuitenkin väistämättä liittyy usein syyllisyyden tunteita. Se ei ole mukava tunne, mutta uskalla kohdata se tässäkin asiassa. Mikäli siis kirjoitus kolahti, niin kannattaa aloittaa tarkkailemalla, tutkimalla ja tiedostamalla omat älylaitteiden käytön tavat ja määrät. Päivittäisen älypuhelimen käyttöajan arvioinnissa voi saada apua vaikkapa puhelimeen ladattavasta ilmaisesta Moment-sovelluksesta, joka kertoo päivittäisen puhelimen käytön ajan, käyttökerrat sekä halutessasi myös sen, minkä eri palveluiden ja sovellusten kesken käyttöaika jakaantuu.
Kun tulet tietoiseksi siitä, miten, milloin ja kuinka paljon käytät älylaitteita, voit paremmin ottaa haltuun ja vaikuttaa tapoihisi. Älylaitteet ovat väistämättä kiinteä osa arkea, ja näkisin, että on mahdotonta sanoa ulkoapäin, mikä olisi parasta, ja kullekin vanhemmalle sopivimmat käytännöt. Kehoitankin siis kokeilemaan erilaisia älylaitteiden käyttötapoja, ajankohtia ja määriä, ja seuraamaan, miten nämä muutokset vaikuttavat sinuun, lapseesi ja koko perheeseen. Vähän vanhemmilta lapsilta voi myös jo kysyä, miltä hänestä tuntuu vanhemman älylaitteen käyttö, ja sopia vaikka koko perheen kesken yhteisistä eri tapojen kokeilujaksoista, ja lopulta omalle perheelle soveltuvista pelisäännöistä.
Tiedostaminen auttaa säätelemään puhelimen käyttöä
Kun itse aloin tutkia tarkemmin älypuhelimeni käyttöä, huomasin, että käytin puhelintani keskimäärin 4-5 tuntia päivässä. Päätinkin poistaa tiettyjä sosiaalisen median sovelluksia kokonaan puhelimestani, ja kokeilla, miten tämä vaikuttaa puhelimen käyttööni ja toisaalta näkyykö se perheen arjessa. Pikaviestisovellukset säilytin, sillä koin tarvitsevani niitä sen verran paljon niin työssäni kuin yhteydenpidossa perheeseen ja ystäviini. Puhelimen käyttöaikani tippuikin keskimäärin 1,5-2 tuntiin päivässä, sisältäen myös työhön liittyvän käytön. Huomasin myös, että minun oli helpompaa asettua iltaisin leikkimään lapsen kanssa, kun puhelin ei tarjonnut enää niin jännittävää ja koukuttavaa sisältöä helposti. Tämä kokeilu siis jatkuu, enkä tiedä, palautanko sovelluksia enää lainkaan takaisin puhelimeeni.
Kirjoittaja on Johanna Vilmi, psykologi ja Kamun yksi perustajista. Johanna on myös 3-vuotiaan pojan ja muutaman viikon päästä syntyvän vauvan äiti.
Kirjoituksessa käytetyt lähteet:
Lahikainen, A. R., Mälkiä T., & Repo K. (toim.). Media lapsiperheessä. Vastapaino. 2015.
TNS Atlas intermedia-tutkimus, tammi-kesä 2010 ja 2015 / TNS Gallup Oy
OLIKO TEKSTI HYÖDYLLINEN?
Find our blog posts in english